Angolaiset Ahvenanmaalla 4.-7.6.2015
Birgitta Tjäder
Ensimmäinen kohteemme oli Suomen vanhin kivikirkko, Pyhälle Olaville omistettu Jomala. Alkuperäisestä kivikirkosta on säilynyt vain tornin kiviosa 1200-luvulta ja kirkkoa on laajennettu vuosisatojen kuluessa. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty keskiaikaisia rahoja sekä runsaasti lasimaalauskatkelmia, jotka viittaavat Suomen vanhimpiin tunnettuihin lasimaalausikkunoihin. Kirkko sijaitsee keskellä vanhaa esihistoriallista asuma-aluetta, jota pitivät siistinä lukuisat laiduntavat lampaat.
Seuraavana oli vuorossa hieman nuorempi, Pyhälle Katariina Aleksandrialaiselle omistettu Hammarlandin kirkko, joka on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Kirkossa on erittäin kauniita ammattimaalareiden 1400-luvulla tekemiä köynnös- ja kasviaiheisia maalauksia. Hammarlandin jälkeen tutustuimme Eckerön kirkkoon, jossa sijaitsee Suomen vanhin kirkonkello. Sen jälkeen oli tervetullut kahvihetki Eckerön tulli- ja postimuseon sisäpihalla. Engelin ja Bassin suunnittelema rakennus oli tärkeä Venäjän kuva länteen. Postin kulkua hoitivat talonpojat veneillään ja myös rekikyydillä. Liekö jääpeite Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä ennen nykyistä "ilmastonmuutosta" ollut vahvempi?
Ensimmäiseen matkapäivään mahtui vielä Pyhälle Mikaelille omistettu Finnströmin kirkko, joka jäi mieleen neljän sivutornin ympäröimästä tornistaan sekä vaikuttavista kalkkimaalauksistaan ja keskiaikaisista puuveistoksistaan. Kirkko on mahdollisesti ollut pyhiinvaelluskohde keskiajalla.
Pitkän päivän lopuksi majoituimme museolaiva Pommernin viereen hotelli Cikadaan. Kahden hengen huoneet, sauna uima-altaineen sekä lämmitetty ulkoallas (28° C) sisäpihalla takasivat loistavan päätöksen ensimmäiselle matkapäivälle.
Aamiaisen jälkeen bussi vei meidät Kastelholman linnaan. Vaihtelevia vuosisatoja kokenut linna on nykyään restauroitu hienoon kuntoon ja paikallisen oppaan johdolla kierrettäessä tunsimme linnanmuurien huokuvan historiaa.
Jettbölen kivikautisen asuinpaikan löytyminen 1900-luvun alussa mullisti aikoinaan käsityksen Ahvenanmaan iästä. Saaren luultiin nousseen merestä vasta kivikauden jälkeen. Asuinpaikasta kertovassa taulussa esitetään myös arvelu, että paikan muinaiset asukkaat olisivat olleet ihmissyöjiä. Arvelu perustui paikan runsaisiin ihmisluulöytöihin, mutta nykyisin väitettä pidetään epätodennäköisenä. Paikan kuuluisimmat löydöt ovat lukuisat savi-idolit , jotka ovat samanlaisia kuin Vantaan Jokiniemestä viime vuonna löydetyt. Paluumatkalla hotellille kävimme vielä nykyisin Pyhälle Birgitalle omistetussa Lemlandin kirkossa, jossa on vaikuttavia keskiaikaisia kalkkimaalauksia.
Lauantai-aamuna bussi vei meidät Långnäsiin, josta lautta M/S Godingen lähti Kökariin. Laivalla nautittiin lounas ja ihailtiin Ahvenanmaan vehreää saaristoa. Paikallinen opas Philip Hällund, joka oli Kökarin koulun opettaja, vei meidät ensin Otterböten pronssikautiselle hylkeenpyytäjien kylänpaikalle. Paikalla oli jäännöksiä yhdeksästä asumuksesta ja useammasta liedestä. Paikalla oli myös kaivo, jonka vedellä on perimätiedon mukaan nuorentava vaikutus. Pitihän sitä kokeilla ja tulos oli kuulema hämmästyttävä. Jo 1200-luvulta lähtien asutus Kökarissa lisääntyi hyvien kalastusmahdollisuuksien takia. Siellä oli myös hyvä satama ja 1400- luvulla fransiskaanimunkit perustivat sinne yhden Suomen harvoista luostareista; nyt siitä ovat vain rauniot jäljellä.
Paikallinen kotiseutumuseo oli erittäin monipuolinen ja oppaan kertoman mukaan Kökarissa kasvaa harvinainen orkidealaji nimeltään vit skogslilja. Kukaan angolaisista ei tiennyt kukan suomalaista nimeä, mutta arvoitus on selvinnyt. Kyseessä on eurooppalainen laji miekkavalkku, jonka pohjoisin esiintymispaikka on Ahvenanmaan saaristo. Illalla oli yhteinen buffeeateria Klobbarsin Gästhemissä ja majoittuminen Havspaviljongin lomamökkeihin. Neljänhengen mökit vuodevaatteineen ja pyyhkeineen olivat erittäin siistejä, eivätkä erilliset toiletti- ja suihkurakennukset tahtia haitanneet. Ilta kului yhteisen seurustelun merkeissä ravintolarakennuksessa, joka sijaitsi saaren korkeimmalla kohdalla; sieltä oli ilta-auringon laskiessa häikäisevä näköala.
Sunnuntaiaamun runsaan aamiaisen jälkeen kiertelimme majapaikan ympäristöä ihaillen, ja matka jatkui seuraavaan lauttasatamaan. M/S Skiftetillä syötiin lounas ja noin parin tunnin matkan jälkeen saavuimme Korppoon Galtbyhyn. Matkamme viimeinen kirkko, Korppoon kirkko, on säilynyt hyvin keskiaikaisessa asussaan tähtiholveineen ja primitiivisine kalkkimaalauksineen. Kirkon torni on toiminut majakkana ja siellä on säilynyt useita veistoksia, mm. Suomen vanhin, Saksassa tehty veistos, Korppoon madonna, joka on nykyään Kansallismuseossa.
Korppoosta vielä Nauvoon ja tutustuminen yhteen Suomen komeimpaan jatulintarhaan, jota kierrettiin ahkerasti. Angon retki oli jälleen kerran loistava. Kiitos Kristinan, Timon ja Eeron ahkeroinnin kaikki sujui kitkattomasti.