Angolaisten kaivausmatka Venäjän Rossonille 2015

Teksti Anna Lönnroth, kuvat Pekka Rantanen

Perinteisen Viron-kaivauksen ollessa tauolla angolaisille avautui mahdollisuus osallistua nuorakeraamisen asuinpaikan kaivaukselle Venäjällä. Paikka sijaitsee Laukaan- ja Narvajoen välillä virtaavan Rossonjoen varrella Viron ja Venäjän raja-alueella, mikä edellytti hiukan tavallisuudesta poikkeavia viisumijärjestelyjä. Alun laivamatkan jälkeen jatkettiin Tallinnasta junalla Ivangorodiin ja sieltä pikkubussilla majapaikkaamme Rossonin lasten virkistys- ja sivistysleirikeskukseen

Angolaisjoukko Rossonilla

Matkalla kaivaukselle Rosson-joen yli

Leirikeskuksesta kaivaukselle mentiin veneitse joen yli ja käveltiin reilun kilometrin matka polkua, palo-ojia ja teitä pitkin. Lautturia odotellessa meitä viihdytti leirikeskuksen rantapuustossa lauleskeleva satakieli. Maaperä oli Narva-Jõesuun Kudrukülasta tuttua hienoa dyynihiekkaa. Mäntymetsä on kaadettu ja kulotettu tai palanut joitakin vuosia sitten, ja nyt valtakasvina olivat nuoret, vyötärönkorkuiset koivut.

Angolaiset ahkerina kaivausalueella




Maastoon avattiin kolme noin kahdeksan neliön laajuista kaivausaluetta. Suurin osa löydöistä oli keramiikkaa, ja useammankin angolaisen pelkkaan osui ilahduttavan muhkeita kappaleita ja koristeltuja reunapaloja. Pii- ja luulöytöjä oli varsin vähän. Yhdelle alueista kaivettiin angolaisin voimin syvä koekuoppa geologisia analyyseja varten.

Muhkea ruukunpala

Jotain mieleenkiintoista on löytynyt

Torstai-iltana arkeologit prof. Aivar Kriiska ja Kerkko Nordqvist pitivät angolaisille luennon, jossa esiteltiin Narva-Jõesuun löytöjä ja Rossonin aluetta. Saimme tietää, että molemmat kohteet ovat saman Litorina-vaiheeseen kuuluvan laguunin rannalla. Uudesta, eksoottisesta Venäjän-kohteestamme on itse asiassa Kudrukülaan matkaa vain viitisen kilometriä - lyhyt matka kivikauden ihmiselle, jonka ei tarvinnut hakea viisumeita ja varata tuntikausia rajamuodollisuuksiin.

Lauantaina teimme Kerkko Nordqvistin johdolla retken Kingiseppin museoon ja Ivangorodin linnoitukseen. Museon näyttelystä suurin osa oli kotiseutuesineistöä, mutta näimme myös mammutinluita ja toisen maailmansodan aikaista materiaalia.

Ivangoradin restauroidun linnoituksen sisäpiha

Paluumatkalla pääsimme bussikuljetuksen jälkeen kävelemään Viroon Narvajoen sillan yli. Siitä eteenpäin kotimatka taitettiin bussilla ja sunnuntain tapaan tupaten täydellä lautalla. Mielenkiintoisen kaivausretken mahdollisti joukko vanhoja ja vähän uudempia tuttuja. Suuret kiitokset siis arkeologeille Dmitri Gerasimoville,  Aivar Kriiskalle, Kerkko Nordqvistille ja Sarita Sandellille ja konservaattori Inna Marmerille.