Angolaisten kaivausmatka Venäjän Rossonille 2015
Teksti Anna Lönnroth, kuvat Pekka Rantanen
Perinteisen
Viron-kaivauksen ollessa tauolla angolaisille avautui mahdollisuus osallistua
nuorakeraamisen asuinpaikan kaivaukselle Venäjällä. Paikka sijaitsee Laukaan-
ja Narvajoen välillä virtaavan Rossonjoen varrella Viron ja Venäjän
raja-alueella, mikä edellytti hiukan tavallisuudesta poikkeavia viisumijärjestelyjä.
Alun laivamatkan jälkeen jatkettiin Tallinnasta junalla Ivangorodiin ja sieltä
pikkubussilla majapaikkaamme Rossonin lasten virkistys- ja sivistysleirikeskukseen
Leirikeskuksesta
kaivaukselle mentiin veneitse joen yli ja käveltiin reilun kilometrin matka polkua,
palo-ojia ja teitä pitkin. Lautturia odotellessa meitä viihdytti leirikeskuksen
rantapuustossa lauleskeleva satakieli. Maaperä oli Narva-Jõesuun Kudrukülasta
tuttua hienoa dyynihiekkaa. Mäntymetsä on kaadettu ja kulotettu tai palanut
joitakin vuosia sitten, ja nyt valtakasvina olivat nuoret, vyötärönkorkuiset koivut.
Maastoon avattiin kolme noin kahdeksan neliön laajuista kaivausaluetta. Suurin osa löydöistä oli keramiikkaa, ja useammankin angolaisen pelkkaan osui ilahduttavan muhkeita kappaleita ja koristeltuja reunapaloja. Pii- ja luulöytöjä oli varsin vähän. Yhdelle alueista kaivettiin angolaisin voimin syvä koekuoppa geologisia analyyseja varten.
Torstai-iltana
arkeologit prof. Aivar Kriiska ja Kerkko Nordqvist pitivät angolaisille luennon,
jossa esiteltiin Narva-Jõesuun löytöjä ja Rossonin aluetta. Saimme tietää, että
molemmat kohteet ovat saman Litorina-vaiheeseen kuuluvan laguunin rannalla. Uudesta,
eksoottisesta Venäjän-kohteestamme on itse asiassa Kudrukülaan matkaa vain viitisen
kilometriä - lyhyt matka kivikauden ihmiselle, jonka ei tarvinnut hakea viisumeita
ja varata tuntikausia rajamuodollisuuksiin.
Lauantaina teimme Kerkko Nordqvistin johdolla retken Kingiseppin museoon ja Ivangorodin linnoitukseen. Museon näyttelystä suurin osa oli kotiseutuesineistöä, mutta näimme myös mammutinluita ja toisen maailmansodan aikaista materiaalia.
Lauantaina teimme Kerkko Nordqvistin johdolla retken Kingiseppin museoon ja Ivangorodin linnoitukseen. Museon näyttelystä suurin osa oli kotiseutuesineistöä, mutta näimme myös mammutinluita ja toisen maailmansodan aikaista materiaalia.
Paluumatkalla pääsimme bussikuljetuksen jälkeen
kävelemään Viroon Narvajoen sillan yli. Siitä eteenpäin kotimatka taitettiin
bussilla ja sunnuntain tapaan tupaten täydellä lautalla.
Mielenkiintoisen kaivausretken mahdollisti joukko
vanhoja ja vähän uudempia tuttuja. Suuret kiitokset siis arkeologeille Dmitri
Gerasimoville, Aivar Kriiskalle, Kerkko
Nordqvistille ja Sarita Sandellille ja konservaattori Inna Marmerille.