Röykkiöittäin hoitokohteita - talkoot 2015

Tällä kertaa Angon aktiivisuuden kohteena olivat kaupunkiympäristön muinaisjäännökset, kolme pronssikautista hautaröykkiötä Kulosaaressa ja Herttoniemessä Helsingissä. Ne sijaitsevat korkeiden kallioiden päällä asutuksen keskellä ja ajoitettaneen yli 3000 vuoden päähän. Ango harkitsee näiden kolmen röykkiön hoitovastuun adoptointia Kaupunginmuseon pilottihankkeena. Vastaavaa on kokeiltu Pirkanmaalla hyvin kokemuksin.

Paikallisten jäsenten silmiin oli viime talvena pistänyt muinaismuistojen säälittävä kunto. Aivan Kulosaaren metroaseman vieressä oleva röykkiö kasvoi koivuvesakkoa ja heinää ja sitä kehystävän rautaketjun pylväs oli nurin ja suojelusta kertova vanha laatta revennyt. Yhteydenottomme helmikuussa Museovirastoon johtikin siihen että alueista vastaavan Helsingin Kaupunginmuseon tutkija Heini Hämäläinen oli maanantaiaamuna 10.8.2015 Kulosaaressa vastaanottamassa kahdeksaa innokasta angolaista, jotka olivat työkaluineen valmiita kolmen röykkiön hoitotalkoisiin. Museo oli laatinut hienon hoitosuunnitelman, josta voitiin lukea kohteiden kuvauksia ja toimenpide-ehdotukset. Kaikkiaan Herttoniemestä ja Kulosaaresta tunnetaan kahdeksan pronssikautista hautaröykkiötä, joista viisi on kokonaan tuhoutunut. Mistään röykkiöstä ei kaivauksissa ole tullut esiin esinelöytöjä.

Rukkaset, sahat, sakset ja viikatteet heiluivat, ja kun aamukaste oli vaihtunut iltapäivän paahteeseen, talkoolaiset olivat saaneet kolme erilaista röykkiötä arvonsa mukaisesti esille ja siistittyä.

Kulosaaren röykkiö sijaitsee louhitulla kalliolla metroasemalta luoteeseen (Museoviraston rekisteriportaalissa numero 91010020 Kulosaaren Puistotie). Röykkiö näytti pieneltä ja vaatimattomalta, mutta on tutkimattomana vielä arvokas, eikä ilkivaltaakaan ollut havaittavissa itse röykkiössä. Alue on edelleen asuttu, vieressä yöpynyt telttailija(!) joutui herätetyksi hieman äkäisenä. Ketjuaidan kaadetun nurkkapaaden pystyyn nostaminen oli päätetty rakennusviraston tehtäväksi, angolaiset kävivät koivun-, pihlajan- ja ruusunvesojen sekä heinien kimppuun. Ohjeiden mukaisesti vesakko poistettiin ja heinäkasvillisuus leikattiin parin metrin säteellä kohteesta. Parin tunnin kuluttua roskat ja kasvijätteet oli kasattu pois vietäväksi ja siirryttiin evästauolle seuraavaan kohteeseen.

Viimeisessä kohteessa Sorsavuorella Herttoniemenrannan huipulla kulutus on suurta (Museoviraston rekisteriportaalissa numero 91010022 Herttoniemen satama). Kohde on aitaamaton, mutta varustettu hyvällä opastekyltillä. Vuorenhuippu on suosittuna ulkoilupaikkana roskainen ja paikallisten arveluttavana huvina on ollut vieritellä kivia alas jopa parinkymmenen metrin päähän alarinteeseen. Kohde on inventoitu 1886 ja 1962 ja siitä oli myyty kiviä jo ennen Aspelinin ensimmäistä inventointia.

Keskellä röykkiötä kasvaa vankka mänty, jonka poistaminen jätettiin ammattilaisten tehtäväksi ensi talvena. Viereisen pihlajapusikon kaataminen toi röykkiön jo paljon hienommin esille. Loput mehut innostuneimmista talkoolaisista imettiin kivien kantamisella. Niistä valittiin kohtuullisen kokoiset joita Sisyfoksen tapaan siirsimme takaisin röykkiöön. Yhteensä kuuden tunnin aherruksen jälkeen olimme väsyneitä ja onnellisia.